Kaksi vuotta ilman tupakkaa - miltä nyt tuntuu?

Heii!


Olen ottanut teidät mukaani tähän prosessiin sen alkaessa, joten halusin vielä tehdä ainakin tämän yhden päivityksen näin kahden vuoden savuttomuuden jälkeen. Ensimmäisenä on sanottava että vau, mihin ihmeeseen on mennyt kaksi vuotta! Aika tuntuu kuluvan niin hitaasti, mutta yht'äkkiä huomaat että vuosia on kulunut. Kuvituksena teille taas meikkikuvia💓

Jos matkani kiinnostaa, löytyy täältä ja täältä vanhoja postauksia. Oli muuten mielenkiintoista lukea nuo vanhat postaukset itsekin, en edes muistanut kokeneeni esimerkiksi noin paljon oireita tupakasta!

Tänään, 5.11 on siis se päivä, jolloin tulee tasan kaksi vuotta siitä, kun lopetin tupakoinnin. Olin siihen mennessä lopettanut jo aikaisemminkin amisaikoina ja pisin aika ilman tupakkaa oli ollut 1,5 vuotta. Nyt kuitenkin tiesin, että olisi ihan tosissaan yritettävä tupakasta eroon ja pysyttävä siitä erossa.

Tupakoiminen tekee niin sokeaksi kaikille niille vaikutuksille, jota sillä on. Tai eihän tupakoiminen tee, vaan riippuvuus. Olin rankasti riippuvainen sitä sen suuremmin ymmärtämättä. Hermoilin paikoista, joissa ei saanut polttaa tai tapahtumista joissa se ei olisi välttämättä sopivaa. Pahin tilanne oli se, jos en osannut ennakoida tupakoiden loppumista ja ne loppuikin sellaisessa paikassa tai kellonaikaan, jolloin ei ollut mahdollista juosta kaupalle. Olin tottunut käymään ulkona varsinkin ennen aamukahvia, aamukahvin jälkeen ja joka kerta syödessä tai yhtään stressatessa. Siinähän saa siis aika monta palamaan päivittäin, eikö?

Mitä olen huomannut tässä kahden vuoden aikana? No, pintaverisuonten katkeileminen on loppunut kokonaan. Kasvoissani on runsaasti katkenneita verisuonia ja ne ovat kaikki tupakoinnin ajalta, en olisi koskaan edes tullut tätä ajatelleeksi. Luonnollisesti haju- ja makuaisti on parantuneet, huomaan että en esimerkiksi pysty enää syömään niin äklömakeita herkkuja. Jos eksyn viihteelle, on huono olo seuraavana päivänä huomattavasti maltillisempi, tässä oli myös yksi vaikutus, jota en osannut odottaa. Tottakai fyysinen rasituksensietokyky on parantunut ja keuhkokivut/pakotukset hävinneet, niihin ehti jo aivan täysin tottua, enkä edes huomannut niitä sinällään vuosiin. Ja yksi tärkeä, elimistö paranee huomattavasti nopeammin ja paremmin.

Mitä säikähdin lopettamisen jälkeen, oli kuukausia kestänyt verenvuoto ikenistä. Kävin silloin suuhygienistillä aivan kauhuissani ja hän sanoi, että kuuluu kuvioon - tupakointi "piilottaa" paljon olemassa olevia ongelmia pintaverenkierron heikentyessä tupakoinnin johdosta. On siis pelottavaa ajatella, että suussa muhii esimerkiksi ientulehduksia eikä niistä edes tiedä!

Jos sinulla on läheinen, joka haluaa lopettaa tai itse olet sitä ajatellut, ole itsellesi tai hänelle lempeä. Lopettaminen voi olla vuosienkin henkinen prosessi ja minua jarrutti aina se ajatus, että jos taas epäonnistun, tuotan ihmisille ympärilläni niin hirveän pettymyksen. Oli siis helpompi olla lopettamatta, kuin edes yrittää.

Tuleeko tupakka vielä uniin? Ei ole nyt tullut useampiin kuukausiin. Edelleen aika ajoin mieli yrittää huijata ja mieleen putkahtaa ajatus tupakoimisesta, mutta nykyään sille osaa jo kahden vuoden jälkeen lähinnä naurahtaa, sehän kertoo vain siitä miten sitkeässä riippuvuus istuu.


Mutta hei, miten meni viikonloppu, vietitkö jotenkin Halloweenia? Lähitkö ulos, pukeuduitko?



Aurinkoista päivää💓