Karmeat Kulmat-Syndrooma. Ja yleensähän tämä on siis itseaiheutettua joko nyppimällä malli vääräksi,riipimällä kulmat liian ohuiksi tai sitten muuten vaan siistimällä kulmat päin peetä. Itse olen syyllistynyt nuorempana varmaan jokaiseen!
"Mulla kun nyt on tuo arpi tossa kulmassa ni alotan mun kulmat siitä"-moka. Minullahan on siis pitkä arpi toisen kulman läpi ja jotenkin nuorena ja fiksuna ajattelin että siitä olisi hyvä lähteä.
Ja siis paksuudessahan vähemmän oli enemmän vielä lyhyyden lisäksi..
Säikähtänyt pöllö-look. Aivan liian kapeat ja suorat kulmat jotka saavat aikaan kauhistuneen ilmeen vaikka hymyilisit. Tosin tässä on jo tajuttu mennä arven toiselle puolelle.. ;)
Tällä hetkellä uskoisin olevani suhteellisen oikealla linjalla. Paksuus on ihan ookoo,kulmien harvaisuus välillä vähän harmittaa. Muoto on kauniin kaareva muttei kuitenkaan liian keinotekoisen näköinen. Nykyään en enää edes yritä peittää kulman arpea,helpompi vaan jättää se paljaaksi.
Millaisia kulmakarva-kriisejä te olette käyneet läpi?
